kesä summer ending
summer ending, some red wine.
don’t mind me or my new glasses
they are blue by the way.
Niin moni välittää että minuu alkaa hengästyttää. Juon ilmaa jossain muualla ihan ihan
kohta kohta kohta.
kuin äkkiä
no connection with anything
maailma on tyhjä
kolisee
pään sisällä pelkkä tasanen
nauran tyhmille vitseille. ja nauran nauran kaikille
(I’m laughing to all your jokes, please tell me to stop. Please, stop)
Elämä on tasanen kun suomen maaseutu. Muutama puska ja karhuja vaan Avarassa Luonnossa.
(Go go go, run faster baby, life goes by slower on a boring road)
Avaraa Luontoa kattoo ne Susien jälkeläiset, huokailee leijonien lapsille.
huokailee pääskysten pennut pesissä.
ohi meni
Mitä vaan voi tapahtua jos malttaa odottaa, jos
katsoo nurkan taakse ja menee
ovesta sisään sisälle.
Vaikka kukaan ei huuda, vastaa
silti.
Ja oottaa ja oottaa.
ohi
nappaa juoksevan helmasta kiinni.
voi äiti, oh my mother
people like different things, you never can be nice for everyone – koskaan ei voi miellyttää kaikkia, ei koko aikaa, koko ajan.
Why do i try? . miks kokeilen olla kaikkien mieliin. miks haluan olla kaikkien mielissä . – ?
Ihana auringon lasku, maistuu raparperipiirakalle. En osaa tehdä raparperista mitään.
No one ever taught me to bake something with rhubarb. Syytän muita syytän äitii. Ymmärtäisit joskus sanoa oikeat sanat. Ymmärtäisin joskus olla suuttumatta tai sanoa oikein takasin.
I feel guilty when the barista makes my coffee with whole milk. Every time forget to ask something else.
Menen mykäksi tulen puhumattomaksi, en kato silmiin enää ikinä antaa olla sano mitä sanot, et kai tarkota mutta minä muistan joka helvetin sanan.
Anderssonista tuskin tulee yleensä yhtään mitään
Andersson on pelkuri
Andersson saisi saatana ruveta ajattelemaan ennen kuin on liian myöhäistä.
Andersson tutisee kuin hyytelö
Andersson juo liian paljon
Anderssonin ei pitäisi tupakoida unissaan
Anderssonhan on itse asiassa rokulissa ison osan vuotta
Anderssonin pitäisi miettiä ja punnita yhtä ja toista
Anderssonin ei pitäisi matkustaa Mallorcalle nyt kun vanha äiti
makaa perkele henkitoreissaan
Andersson syö kuin sikapossu
Andersson on lihava
Anderssonin pitäisi mieluummin soittaa klarinettia
Anderssonin ei pidä kuvitella itselleen mitää olemattomia oikeuksia
Andersson näpit irti
Anderssonin pitäisi liittyä ammattiyhdistykseen eikä istua
vittu siinä parkumassa
Anderssonin ei pitäisi haaveilla niin paljon —– ote CLAES ANDERSSONin runosta, a poem from Claes Andersson—
Jokainen on Andersson ja joinain päivinä sen muistaa, kaikki ne sanat mitä joku on joskus sanonu. Vaikka ei kukaan pahaa tahdo eikä tosissaan sano, eihän?
Kun sitten muistaa ne kerrat kun on sanottu hyvää ja kaunista, niitäkin on monta, onhan?
Onhan, eihän, kyllähän, joohan?
Kaikki ajattelee vaan itseään, ei edes muista että muita oli. Oliko?
Anyone there?
sleeping on the soft snow
sleeping on the soft snow,
having dreams like cold shivers.
Waking up in the middle of the sentence takes my breathe away.
I could walk outside for hours,
and get my cheeks frozen red.
______________________
a new post
a new post, uus posti. How important it is to work in this world? Do I work only to get money, or to use my time somehow?
Mitä väliä sillä on, mitä tekee? en haluais tehdä mitään, mikä lisää tavaraa tähän maailmaa, myydä mitään turhaa. Ehkä hyvää ruokaa tai kahvia, jos jotain on pakko. Hyvää oloa. Mutta miksi niitä pitää myydä? Elämyksiä? Turismi. Taidetta? Jos teen tanssiteoksia, myyn niitä ihmisille.
Why everything is just selling stuff? Selling art, food, coffee. Selling myself.
Tänään katon kuvia itsestäni ja nään monta erilaista ihmistä. Eilen oli glitteriä silmissä, mutta saunassa ne läksi pois ja olin eri ihminen. Muutuin eri näköiseksi. Ja aamulla kun heräsin en muistanu enää sitä hyvää oloa, joka oli edellisenä aamuna.
Nyt on kaunista ulkona ja minä murehdin samoja asioita kuin ennenkin. En ymmärrä vielä, miten pitää olla, että kaikki olisi hyvin. Omassa sängyssä nukkua ja levätä tarpeeksi, nauraa vanhojen ystävien kanssa ja uskaltaa tehdä uusia. Elämä on hyvä, jos ei juo liikaa, muistaa käydä ulkona ja hengittää luontoo.
summer job school holiday and life
Illalla katson peiliin ja nään vaan itseni, päässä ei liiku kukaan muu, ei liikaa ajatuksia. Hiukset päässä pitkinä ja lasit silmillä, otan ne pois ja katson uudestaan. Katson tarkemmin. Hymyilen itselleni. Tekohymy. Vaikeeta hymyillä itselleen aidosti. Paitsi jos keksii mukavan ajatuksen, hauskan jutun. Vitsin, heh.
Pitäisikö asua yksin vai jonkun kanssa, mietin. Miten päin on parempi?
Olkapäät on eri korkeuksilla ihan vähän, tai ehkä peili on vinossa. Jos asuu yksin, niin saa tuijottaa vessassa peiliin niin pitkään kun huvittaa, eikä kukaan häiritse. Mutta sitten kukaan ei voi katsoa onko ne olkapäät eri tasoissa vai ei ja pitää luottaa vaan peiliin ja omiin silmiin, lasitkin saattaa olla huonosti.
Sorsan- ja karhunmetsästys alko tänään. Metsät on täynnä metsästäjiä, ne pahimmat pedot.
Aamulla katson peiliin ja nään itseni, eilinen näkyy vielä poskilla tai silmissä. Hymyilen tai en.
Seattle part2
The sun is going down. It wanted to burn my other shoulder and I let it happen.
I didn’t turn away but just kept on walking the road I was on. Drifting around hand in hand in hand in hand in hand in hand. I don’t want to love everybody anymore!
The baristas making the coffee for me.
The streets opening themselves to me.
People opening up next to me, but I’m closed. Don’t come near me, please.
An used feeling inside. Again and again and again.
How much of the shit comes from inside, how much from outside? It’s all inside and then you just let people use you how they want and there’s no way back there’s just the way out from the other end and you just have to go to the end to the end, it’s coming it’s coming it’s coming.
I love this feeling, when I’m at Victrolas with Ra and we both have these small computers and drinking latte and music playing and people talking around me. I feel more alive than somewhere else. Writing writing only for myself.
I’m tired.
Seattle
It’s different this time. the whole city is changed for me. I take the same bus. I smile the same smile. I drink the coffee and I leave.
I actually smile to you and leave. At the same coffee shop with the same baristas I smile the same shy smiles like an year ago I did. I’ll learn to say something someday. I already have the need to go on the stage at the night of open mic. I don’t go by myself, I’d need somebody to do it with me. Thinking how it would be with eveliina, they would love her. They would love us.
There is no pressure for me this time. I don’t need to do anything. I saw the mountains I drank my coffee talked with people listened to some singer-songwriter boys singing about first kisses took a bus to my old house which was empty burned in the sun ate thai, indian, greek and at the flowers drank some wine and danced a little met all my friends and laughed with them.
And I still have a week to go.
new things
punk band Sur-rur. I called my friend. She told me about this band, in which sings our friend. She says he is a different person on stage. I’m different now at home.
decided to leave outokumpu before the holiday, thanks to the public transportation that still works somehow. I don’t want to buy a car.
dancer Francesco Scavetta.
